”Ken kerrankin on käynyt Käkisalmessa kesäisen kauniina päivänä, ei voi unohtaa sitä hiljaista rauhaa, mikä aivan kuin leijaili kaupungin yllä. Se uhosi kaikkialta – ihmisten hymystä, puutarhojen vehreydestä, Vuoksen salmista ja saarista, taivaan sinestä ja Laatokan utuisilta ulapoilta. Se oli hyväntahtoista, kiehtovaa ja lämmintä.”
Käkisalmi on mainittu historian kirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1294. Ruotsin marski Torkkeli Knuutinpoika oli purjehtinut ristiretkelle karjalaisten rannikolle ja perustanut Viipurin linnan. Sieltä olivat ruotsalaiset jatkaneet matkaansa Vuoksen suistoon. Käkisalmessa oli jo silloin karjalaisten rakentama vanha puinen linna, jota venäläiset kutsuivat Korelaksi ja karjalaiset Käkisalmeksi. Linna sijaitsi myöhemmin kylpylästään tunnetulla Kalliosaarella.
Pian tämän jälkeen venäläiset valloittivat linnan, hävittivät sen ja rakensivat vuonna 1310 uuden linnan, joka sijaitsi samalla paikalla kuin Käkisalmen nykyinen linna. Tästä alkoi ruotsalaisten ja venäläisten vuosisatoja kestänyt taistelu alueen hallinnasta. Pitkiä rauhankausiakin sisältyy kaupungin historiaan: venäläisten kausi 1314–1580 sekä ruotsalaisten valtakausi 1611–1710. Kun tsaari Pietari vuonna 1710 valloitti sekä Viipurin että Käkisalmen, ei Käkisalmesta ollut juuri mitään enää jäljellä. Vuonna 1800 kaupunki sai jälleen oman raastuvanoikeuden ja vuonna 1812, kun Karjala liitettiin jälleen muun Suomen yhteyteen, alkoi Käkisalmessakin uusi ja onnellisempi aika.
Muita merkittäviä vuosia Käkisalmen historiassa ovat olleet vuosi 1876, jolloin kokoontui kaupungin ensimmäinen valtuusto ja samana vuonna avattiin myös kansakoulu. Käkisalmen yhteiskoulu, tarkemmin Käkisalmen reaali- ja porvariskoulu perustettiin vuonna 1892. Vuonna 1896 valmistui Kalliosaaren kylpylä, joka toi kaupunkiin turisteja läheisestä maailmankaupungista Pietarista. Kylpylää käytettiin perusteena rautatien saamiseksi kaupunkiin, ja rautatie valmistuikin vuonna 1919. Entinen pikkukaupunki alkoi vilkastua, ja Laatokan rannalle alkoi nousta saha- ja myllylaitoksia. Merkittävin laitoksista oli Waldhofin puunjalostustehdas, jonka merkitys Käkisalmelle oli suuri. Työvoimaa kaupunkiin virtasi ympäri Suomea jo tehtaan rakennusvaiheessa.
Suomen itsenäistyttyä Käkisalmesta tuli myös merkittävä varuskuntakaupunki. Uuden linnan ympäristöön nousi kasarmialue, jota kutsuttiin Suomen kauneimmaksi. Ennen Suomen sotia linnan ympäristössä järjestettiin maakuntajuhlia, voimistelu- ja urheilunäytöksiä, tanhuesityksiä. Omenapuiden kaupungissa kulttuurielämä oli muutenkin vilkasta: oli oma orkesteri (Käkisalmen amatööriorkesteri), kuoroja, teatteriryhmiä. Käkisalmessa on syntynyt monia taiteilijoita, kuten esimerkiksi säveltäjä Erkki Melartin (1875–1936). Monipuolisen tuotantonsa lisäksi hän on koonnut nuottikirjan ”112 kansanlaulua Käkisalmelta”. Kaupungin kuvataiteilijoiden töitä on tallennettu Johanna Luhtalan kirjaan Kuvataidetta Käkisalmesta (Käkisalmi-säätiö, 2005).
Ennen talvisotaa Käkisalmen asukasluku oli noussut yli 5 000:een. Suomi joutui kuitenkin luovuttamaan kaupungin sodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Neuvostoliitolle. Suomalaisjoukot valtasivat kaupungin uudelleen jatkosodassa 1941, jonka aikana neuvostojoukot polttivat Käkisalmen perääntyessään niin, että rakennuskannasta jäi jäljelle vain noin 10 prosenttia. Suomalaiset joutuivat vetäytymään sodan lopettaneen Moskovan välirauhansopimuksen myötä 1944. Kaupunki sai nykyisen nimensä Priozersk vuonna 1948.
Lähteet: Muistojemme Käkisalmi (WSOY, 1950), Wikipedia
Pro Kexholm ry
Kuuluttajankatu 4 C 38
HELSINKI 00240
Puheenjohtaja
Kaarlo Telasuo
040 050 0580
Yhteydenotot
info@prokexholm.fi
Yhteistyötahot:
Copyright Pro Kexholm ry 2021 | Tietosuojaseloste